— Ehkä äitikin suuttuisi kuten kaikki muut, pääsee Iidalta hiljaa.
— Olethan sinä taitanut olla vähän varomaton, lapseni, sillä eivät ihmiset syyttä suutu. Ne ovat arkoja asioita, ei niihin pidä koskea. Mutta älä nyt itke, kyllä he siitä unohtavat ja leppyvät.
Iida irroittautuu äidin sylistä, painaa otsansa pöytää vasten ja itkee yhä katkerammin. Häntä ei ymmärrä äitikään. Hän luulee hänen itkevän siksi, että on kadottanut kotipitäjänsä herrasväkien suosion.
— Sinä olet kipeä, Iida lapseni, puhelee äiti hyväillen. — Sinun pitää lähteä ulkomaille. Siellä haihtuu mielestäsi koko tämän talven ikävät… Onhan nuorella tytöllä nyt muutakin tekemistä kuin istua suremassa ja itkemässä. Nyt minä telefonoin!
Hän telefonoi eräälle tuttavalle neidille, joka myöskin lähtee ulkomaille ja joka on tahtonut Iidaa matkakumppaniksi. He kuuluvat sopivan, että neiti illalla tulee heille.
Iida ei pane vastaan. Ehkä sillä lailla on parasta. Illansuussa, ennen vieraan tuloa, lähtee hän hiukkasen kävelemään, selvittääkseen särkevää päätään.
Ulkona yhä sataa lumensekaista vettä, mutta siitä huolimatta on liikkeellä paljon ihmisiä. Toiset yrittävät pysytellä sateenvarjojensa alla, toiset ottavat, leikkiä lyöden, vastaan taivaan kuurat suoraan kasvoihinsa. Esplanaadi vilisee sunnuntaipukuista nuorta väkeä, joka nauraa hihittää. Toiset ovat juovuksissa, toiset selvinä. Suomalaisten joukossa luikkii kalpeita sotamiehiä ja santarmeja, silmät auki, korvat pystyssä.
Iidaa hävettää, että he näkevät suomalaisia humalassa. Hän ei soisi heille sitä aihetta vahingoniloon. Hän kuvittelee, että he siinä astuvat näennäisesti välinpitämättöminä, mutta mielissään mutisten: juokaas, pojat, juokaa! Sitä parempi meille, sitä helpommin me teidät nutistamme — ja sitä helpompi teille itsellenne alistua!
Yleisö ei ole arkatuntoista, ei väistetä syrjään, kun toinen tulee vastaan, vaan kyynärpäillä tuuppien tunkeudutaan vastaantulijain ohi.
Iida rientää, minkä pääsee, pois heidän joukostaan. Hänet on vallannut inhon tunne, josta hän turhaan koettaa päästä. Hän suuntaa askeleensa yli Rautatientorin Kaisaniemen porttia kohti.