Helmi oli paneutunut polvilleen keskelle tyttöparvea, olkapäällään valkoinen kissanpoikanen.
— Aaai!
— Kuinka hirveän suloinen!
— Minulle, minulle!
— Tänne minulle!
— Mikä sen nimi on?
— Jussi — meidän kissat ovat aina jusseja.
— Jusu — jusu — jusu — jusu.
— Kissat ovat suloisia, kissat ja hevoset. Kuulkaa, katsokaa, eikö nyt neiti Ranta muistuta tätä kissaa. Katsokaa näitä hiuksia! Ja ihon väri — aivan niinkuin kissanpojan suu.
Helmi punastui.