— Hiljaa, hiljaa, varoitti kuraattori, joka oli airoissa.
Kokka solui ylös hiekkaa, koira hyppäsi veneeseen ja kuraattori ojensi
Helmille kätensä, auttaen hänet syrjätuhdolle.
Saarelta kohosi taivasta kohti korkea tuli.
ALMA MATERIN LIEPEILLÄ
Parisen kuukauden aikana ovat uudet ylioppilaat jo ehtineet tottua Helsinkiin, pahin avuttomuus ja koti-ikävä on voitettu, pääkaupunki on päivästä päivään suostutellut nuoria miehiä ja naisia puolelleen ja vähitellen voittanut heidät.
Parin ensi kuukauden ohjelmaan on kuulunut: ensinnäkin huoneenhaku, joka on suoritettu paremmalla tai huonommalla menestyksellä, sitten luennoiden valitseminen, mikä sekin on suoritettu paremmalla tai huonommalla menestyksellä, sitten on käyty luennoilla, istuttu osakunnan kokouksissa, tanssittu illanvietoissa, harjoiteltu urheilua, tutustuttu kahviloihin — ruokapaikoista tietysti puhumattakaan — ja kotiuduttu teattereissa, ehkä jonkin verran konserteissakin. Sanalla sanoen: on saatu yleissilmäys yliopisto- ja pääkaupunkilaiselämään yleensä.
Helmi Ranta ja Martta Kilpinen olivat hekin kärsineet koti-ikävää aikansa. Muuten ei heillä suinkaan ollut syytä valittaa. He olivat saaneet kauniin salihuoneen, joka oikeastaan luovutettiin valtiopäivämiehille. Helmi maksoi kymmenen markkaa kuussa enemmän kuin Martta ja sai kirjoituspöydän yksin käytettäväkseen. Martta luki sohvapöydän ääressä, siinä ei ollut mitään hätää. Punainen plyyshiliina koristi sitä ja pöytälamppuun sai sähkövalon. Huonekalut olivat hyvät ja molempien ikkunoiden alla seisoi korkealla telineellä palmu. Kipsinen Venus oli upeillut pöydällä, mutta koska se oli jonkin verran likaantunut, olivat tytöt muuttaneet sen kaapin päälle. Kyllä siinä kelpasi asua. Vuoteetkin olivat niin viettelevät, että niissä väkisinkin teki mieli loikoilla aamuisin. Maalla ei ollut sellaisia, kaukana siitä. Kotoa Rannasta tuli silloin tällöin lähetyksiä Helmille, mummo siitä piti huolen. Martta sai herkuista tietysti osansa. Mummo se oli tahtonut, että Helmi, hintaan katsomatta, ottaisi hyvän huoneen, ja Helmin lähtiessä hän oli pistänyt sata markkaa hänen käteensä — että hän saisi pikkutarpeisiinsa. Helmi olikin heti ostanut sekä valkeat että mustat kengät, sinisen silkkipuseron ja suuren pitsikauluksen. Mutta ei Helsingissä sadalla markalla paljon saanut. Kävelypukuun oli annettu raha kotoa. Sekin tuli aika kalliiksi, vaikka sen osti valmiina.
Heillä oli Martan kanssa aivan eri luennot. Ruokapaikassa he tapasivat toisensa. Helmi kävi säännöllisesti kahvilassa. Martta säästi muistaen joka hetki, että luki velaksi.
Pirsta oli joka suhteessa ollut heille avuksi. Hän oli opastanut heitä niin toisella kuin toisellakin tavalla. Helmin hiukset olivat nyt kauniisti kammatut. Teatterissa oli tapahtunut, että kuiskailtiin, kun hän astui ohitse. Helmi oli ymmärtänyt, että häntä ihailtiin. Hän ei enää tuskitellut liikoja hiuksiaan, hän kantoi mielellään niiden painon.
Osakunnassa oli paljon hauskoja tyttöjä, ja poikia myöskin tietysti.
Eedla Riuku kuunteli Strömmeriä, maisteri Syrjänen kävi hänkin vielä
Strömmerin luennoilla. Strömmer oli etevä, se täytyi myöntää. Luennolta
he kaikki kolme, Eedla, Ruuto ja Helmi tavallisesti läksivät kahville.