— Eeva? sanoi Ruudi.
— Vaikka niinkin. Ja Hiiran tytär? Tytär on nykyajan nainen, nautinnonhimoinen, julma, imevä, tanssiva. Päämääränään miesten päät. Niin, päät. Nykyajan nainen ei tahdo olla äiti — ainoastaan rakastajatar. Päämääränään miesten päät… Kas kuinka minua janottaakin. Teattereissa on niin paljon tomua.
Oli hetken äänettömyys.
— Tauno, sanoi Lahja Suvi-Aho vakavasti, — minä palaan aina samaan minäkin: jätä naiset rauhaan. Sinä olet moderni ja hieno kirjailija. Mutta naista sinä et ymmärrä.
— Ettei Aappis ymmärtäisi naista! huudahti Pirsta. — Nainen on juuri Aappiksen erikoisala. Aappis on naisen erikoistuntija. Hän on sitä, mitä sinä olet, kun kahdeksan vuotta olet valmistunut naislääkäriksi. Nimittäin hän tuntee naisen sielun, kuten sinä silloin tunnet hänen vaivaisen ruumiinsa. Mitä jää Aappikselle, jos häneltä otetaan nainen, — sillä miehestä hän ei koskaan ole mitään tietänyt!
— Pirsta, Pirsta, kuiskasi Ruudi, — totuuksia on käsiteltävä varovasti.
Nuotio kiihtyi.
— Miksi minä en ymmärtäisi naista?
— Sinä näet hänessä vain sukupuoliolennon — sinun naisesi joutuu aina puille paljaille, jos mies hänet jättää.
— Mutta Lahja, eikö se ole niin?