Nuotio teki kysymyksensä viattomasti. Veri nousi Lahjan kasvoille.
— On hänessä toki jäljellä ihminen, sanoi hän kiivaasti. — Pitääkö tätä nyt toistaa ja toistaa!
Tytöt hyökkäsivät Lahjan kimppuun. Tässähän oli kysymys syiden tutkimisesta, piti toki ymmärtää se! Psykologisten syiden ja seurausten.
— Niin, juuri niin, tarttui Tauno ajatuksensa katkenneeseen lankaan.
Kirjailijan pyytämä uusi vesilasi tuotiin.
— Kerropa vähän itse kappaleen tekotavasta, kehoitteli Syrjänen. — Voi olla hyvä, että tiedetään jotakin siitäkin, kun juorut tulevat vastaan.
— Niin, sanoi Nuotio, — ehkä idea siitä käykin paremmin selville.
Hän vei käden pitkin kravattiaan ja takinkäänteitään koetellakseen, oliko niille pudonnut vettä. Sitten hän alkoi:
— Kun me vuokraamme huoneiston, niin me mieluummin kalustamme sen itse. Ainoastaan matkalla ollen vuokraamme kalustettuja huoneita, chambres garnies. Siis me kalustamme huoneistomme itse. Me täytämme myöskin mielellämme itse näytelmän sisällöllä.
— Ei, kuules, älä hulluttele! sanoi Lahja. — Kun me olemme maksaneet piletin hinnan, niin me tahdomme katsella valmista.