— Eedlan kamari täynnä. Me olimme hullulla päällä, lauloimme ja tanssimme csárdásta, niin että tultiin kieltämään. Alakerrasta. Siellä oli muka joku sairaana. Ruudi sanoi, että minä jo tanssin niinkuin unkaritar. Sitä minä nyt en usko, mutta… joka tapauksessa oli hauskaa. Me seppelöimme Aappiksen. Eedla teki seppeleen konvehtipapereista.
— Konvehtipapereista!
— Hän leikkasi ne tietysti laakerinlehtien muotoon. Aappis oli mainio helyissään…
Kello toisen seinän takana alkoi lyödä.
— Kyllä se on aika lahjaton se Aappis. Nyt hän taasen suunnittelee jotakin uutta Hiira-teosta, hän on saanut päähänsä, että hänen tehtävänään on selvittää maailmalle Hiiran salaisuus. Nimittäin naisen salaisuus… Je fais souvent ce rêve étrange…
Koputettiin ovelle. Kolme suuta lausui miltei yhtaikaa "huomenta". Kaita tumma palvelustyttö laski pöydänlaidalle himmentyneen soikean tarjottimen, tehden toisella kädellään tilaa kirjojen keskelle.
— No oliko Lempillä eilen hauskaa? sanoi Helmi sängystä.
Lempi haki asetin laidan alta esiin muutamia rahoja ja vastasi:
— No noin — o-jaa — menihän se. Entäs neidillä?
— Kiitos, kyllä.