— Se ei kuulu kehenkään.
Martta huomautti kuivasti, että toinen lanttiläjä kai oli jäljellä kenkärahoista.
— Puolipohjaaminen on taas korotettu, huomautti tyttö, — niin että on paras hyppiä vähemmän.
Ja sen sanottuaan hän meni.
Se oli toki tullut sietämättömäksi tuo Lempi. Sille ei toki enää uskaltanut lausua ystävällistä sanaa. Leikin varjossa tyttö käyttäytyi suorastaan sopimattomasti.
Toverit asettuivat väliaikaisesti puettuina juomaan kahviaan. Taas tällaista ikivanhaa leipää!
— Mitä ohjelmaa teillä oli? uteli Martta.
Helmi vastasi hajamielisesti. Piian nenäkkyys kuohutti häntä vieläkin.
Eedlalla oli ollut pari tanskalaista uutuutta, Aappis oli esittänyt
Oscar Wildeä, Sylvi oli selittänyt joitakin kansanrunotoisintoja.
Pirsta luki Liliencronia. Olihan sitä siinäkin.
— Entä Ruudi? kysyi Martta.
Helmi huomasi kysymyksessä pienen peitetyn tarkoituksen. Lisäksi häntä harmitti, että Martta kutsui Ruudia ristimänimeltä. Koko osakunta teki niin, mutta Martta ei olisi saanut sittenkään.