— No nyt se Svea sai rikkaan, mutta kukas niistä luopuu kielestään?
— Me pääsemme häihin.
— Niin, sinä.
Helmi tiesi, ettei Martta pääsisi. Karhu oli aina etsinyt varakkaiden seuraa. Hänen tuli yhtäkkiä sääli Marttaa.
— No, sanoi hän — minä kerron nyt tarinan Floiresta ja Blanchefloresta,
Kukasta ja Valkokukasta. Se voi olla hyvä yleissivistyksen vuoksi.
Helmi kapusi ikkunalaudalle, ties mistä syystä, veti paljaat jalkansa huppuun allensa ja rupesi kertomaan, katsellen aurinkoiselle kadulle ja ikkunoihin vastapäätä, jossa räätäli Laineen työväki liikkui. Ja kertoessaan näki hän edessään Ruudin sellaisena, kuin hän oli ollut eilen illalla, solakkana, tummana, silmät säkenöiden ja ääni tenhoten kuulijat.
— Floire ja Blancheflor olivat syntyneet samana päivänä ja rakastivat toisiaan, Floire oli pakanallisen kuninkaan poika ja Blancheflor kristityn kreivin tytär. Pakanallinen kuningas ei hyväksynyt, että hänen poikansa piti kristitystä tytöstä, joka lisäksi oli vain kreivin tytär, ja niin hän toimitti, että Blancheflor…
— Blancheflor — mitä se oikein on?
— Muinaisranskaa. "Floire" merkitsee kukkaa ja "Blancheflor" valkokukkaa. No niin, Valkokukka myytiin kauppiaille, jotka veivät hänet Babylonin hoviin ja saivat hänestä seitsemän kertaa hänen painonsa kullassa. Niin kaunis hän oli. Nyt tyttö suljettiin haaremiin ja levitettiin tieto, että hän on kuollut. Floire oli epätoivoissaan ja tahtoi tappaa itsensä. Äiti ei voinut sitä kestää, vaan ilmaisi, että Valkokukka eli. Silloin Kukka lähti rakastettuaan etsimään, samosi maat ja mantereet ja kysyi ihmisiltä neuvoa. Ja kaikki tiesivät, sillä he muistivat nähneensä hänet kauppiailla, niin kaunista tyttöä eivät he milloinkaan olleet ennen nähneet. Ja Kukka tuli Babylonin haaremiin ja lahjoi portinvartijan ja pääsi, suureen kukkakoriin kätkettynä, Valkokukan huoneeseen ja oli siellä kaiken yön. Aamulla hänet keksittiin ja molemmat tuomittiin kuolemaan. Tuomioistuimen edessä tapahtui kuitenkin jotakin hyvin liikuttavaa: molemmat koettivat ottaa syyn niskoilleen. Tämä sai sulttaanin peruuttamaan tuomion ja rakastavaiset vihittiin kirkossa. Eikö se ole kaunis tarina?
Martta rupesi nopeasti solmimaan kengännauhojaan.