— Koko salonki on voinut sen keksiä — huomenna tulet kuulemaan sen arvostelijain suusta.
Nuotio kävi kiinni päähänsä ja tuijotti silmät suurina Pirstaan.
— Älä mainitse niitä piruja, huusi hän, puoleksi leikillä, puoleksi tosissaan.
— Miltä ne muuten tänä iltana näyttävät? kysyi Paratiisin Käärme, pieni iva huulilla. — Ovatko kovin murhaavan näköisiä?
Käärme kantoi pyrstöään molemmilla käsivarsillaan ja olkapäillään. Se kalisi ja kimmelteli. Helmi katsoi häneen, pelkoaan salaten. Hänen kauneudessaan oli jotakin kamalaa ja kiehtovaa.
— Kyllä minä nyt tiedän, mikä se on, joka aina vetää tätä meidän kirjailijaamme sinne Ylimaan osakuntaan! nauroi Hiiran tytär.
— Siellä on niin hauskaa! sanoi Helmi ja punastui uudelleen. — Meillä on siellä sellainen cercle littéraire, jossa…
Hiiran tytär löi yhteen kätensä ja purskahti nauruun.
— Cercle littéraire — kuulkaa, mitä tämä lapsi sanoo: hän luulee, että cercle littérairet vetävät puoleensa kirjailijoita!
— Hän kirjoittaa runoja, kuiskasi Nuotio, saattaen Helmin entistä enemmän hämilleen. — Itse Winkler on sanonut, että hänellä ehdottomasti on lyyrillistä temperamenttia.