— Kiitos, se on hyvin hauskaa. Mutta kai minun pitäisi sanoa edes
Pirstalle, minne olen joutunut.
— Mitä te häneen kuulutte.
Helmi katsahti Ruudiin kummastuneena. Ruudin silmät olivat kylmät ja nauru hänen suupielissään samoin. Eikö hän välitäkään Pirstasta? ajatteli Helmi ja veri läikähti hänen kasvoilleen. Tuntui hyvältä tulla ulos. Teatterin edustalla Ruudi vielä teki joitakin huomautuksia, ettei Helmin vain pitänyt kieltäytyä nautintorikkaista hetkistä Aappiksen orgioissa, mutta kun melu eteisessä äkkiä antoi aavistaa, että koko Ylimaan ylioppilasparvi oli tulossa, riensivät molemmat kuin yhteisestä sopimuksesta pois. Likeisestä kadunkulmasta kuuntelivat he, kuinka toverit juhlavieraineen iloisina vaelsivat kohti ravintolaansa. He eivät milloinkaan olleet tunteneet sellaista yhteenkuuluvaisuutta. Ensi kerran oli suhde Helmin puolelta vapaa ja hänen ilonsa sen johdosta ääretön. Hän tuskin tunsi maata jalkojensa alla. Hän kulki tanssiaskelin. Jossakin kaukana toverit astelivat meluten ja nauraen. Helmille he eivät merkinneet enempää kuin ajurinrattaiden jyrinä, joka tuon tuostakin kumisi kivimuurien välissä.
— Huh, sepä oli oikeaa abrakadabraa! nauroi Ruudi ja iski keppinsä katuun.
— Oli totisesti, sanoi Helmi, mutta hänen äänensä soi kiitollisena ikään kuin hän olisi siunannut iltaa kaikkineen päivineen.
Taivas oli tähdessä. Maaliskuun vihertävä kajastus lepäsi yli kaupungin. Kivimuurien tummat aavemaiset varjot kaatuivat keskelle kajastusta taivaalta. Oli jo paljasta, vain katuojissa oli päivän kuluessa sulanut vesi jäätynyt. Ajo kivityksellä rämisi, kaikuen seinästä seinään sitä mukaa kuin ajopelit etenivät. Jalkamiestenkin askeleet kajahtelivat hiljaisessa yössä. Ruudin keppi antoi helähtävän äänen, kun hän löi sen kivitykseen ikään kuin sanojensa vahvistukseksi.
— Kaikki ne puhuvatkin rakkaudesta ja syntiinlankeemuksesta! sanoi hän.
— Tämä minun keppini tietää niistä asioista enemmän kuin meidän mainio
Aappiksemme.
— Kyllä se oli kauheaa sekamelskaa, säesti Helmi ja hänen äänensä oli iloinen kuin linnun laulu.
— Aappiksen ihanne on Lilithin tyttäret, jatkoi Ruudi, — ja niinpä hänellä tällä ajankohdalla täällä Suomessa onkin lihavat laidunmaat.
— Lilithin tyttäret…?