— En tietysti taaskaan tarkoita kaikkia. Kymmenen prosenttia on, kuten sanottu, Eevan tyttäriä. Minä raivostun aina, kun ajattelen nykyajan naisia, varsinkin näin kävellen täällä romanttisen tähtitaivaan alla nuoren naisen rinnalla, joka ei vielä ole tärveltynyt, mutta joka…
— Herra Winkler, keskeytti Helmi äkkiä, — ettekö te asu tässä?
Syntyi pieni äänettömyys ja molemmat seisahtuivat.
— Kuinka te sen tiedätte?
— Tiedän vain, vastasi Helmi ikään kuin hänet olisi saatu kiinni jostakin luvattomasta. — Tehän olette asunut täällä kauan, koetti hän parannella. — Te asutte jonkun sellaisen hienon vanhan rouvan luona…
— Kas vain — kaikki te tiedätte.
— Pirsta on sen sanonut.
— Niin, niin, tietysti Pirsta! Minä olen todella hyvin kadehdittavassa asemassa, asun yksin tädin luona ja olen kuin kotonani.
— Saisiko Pirstan kanssa joskus käydä teitä katsomassa?
— Tervetuloa vaikka heti paikalla.