— Nyt — yöllä?
— No niin, miksei.
— Kylläpä te pidätte minua pilkkananne.
— Päinvastoin.
— Ei se käy päinsä.
— Oletteko te noin vanhanaikainen?
— Olen. Myöntäkää te vain, että itsekin olette juuri yhtä vanhanaikainen. Tarkoitan oikein sydämenne pohjalla!
— Olkaa niin hyvä ja astukaa sisään. Ruudi haki jo avainta taskustaan.
— Ei mutta mitä te nyt, herra Winkler… En olisi luullut, että pidätte minua… Kuinka minä nyt sanoisin… noin kovin ala-arvoisena.
Helmin viime sanat olivat kuin nyyhkytys.