— Ehkä sen verran. Epämusikaalisimmatkin ihmisethän voivat erottaa
Maamme-laulun Porilaisten marssista.
Ruudi naurahti. He astuivat ääneti pitkin puistikon laitaa. Puunoksien varjot lepäsivät kuin verkko heidän jalkojensa alla.
— Nyt ovat juhlat hyvän Aappiksemme kunniaksi ylimmillään, muisti Ruudi äkkiä.
— Niin, todella, huomasi Helmikin. — Ajatelkaa, että Hiiran premiääri oli tänään. Minusta tuntuu siltä kuin siitä olisi kymmenen vuotta. Kuulkaas, mitäs Aappis oikeastaan tahtoi sanoa? Ehkei kappale sittenkään ollut niin huono. Minä muistelen, että syntiinlankeemus oli oikein vaikuttavasti kuvattu.
— Pitäkää hyvänänne vain, jos tahdotte. Enpä haluaisi minä mielelläni joutua Aappiksen kanssarikolliseksi.
— Mutta mitä Aappis todella tahtoi sanoa?
— Sitä teidän täytyy kysyä häneltä itseltään, jos hän sen tietää. Mitä minä suuresti epäilen.
— Niistä asioista ehkei olekaan niin helppo tietää mitään varmaa ja sanoa mitään varmaa.
Helmi sanoi sen pikkuvanhasti ja Ruudi rankaisi häntä tutulla naurullaan.
Keskustelu ei sujunut. Kadut lepäsivät autioina. Jostakin harvasta ikkunasta näkyi tulta. Vihdoinkin päästiin perille.