Jään odottamaan teidän vastaustanne ensi tilassa. Eikä sitten muuta kuin terveisiä ja hyvää voimista toivoo
ystävyydellä Kalle Riipinen.
Helmi oli lukiessaan pitkin matkaa päästänyt kirjeen helmaansa saadakseen nauraa. Hän ei kuitenkaan vastannut Martan kysymyksiin mitään, tarttui vain uudelleen kirjeeseen ja luki eteenpäin. Kirjeen lopetettuaan hän ei enää nauranut, vaan istui kattoon tuijottaen, kirje kädessä.
— Mikä ihme sinun on? sanoi Martta ja nousi kirjansa äärestä.
Helmi ojensi hänelle kirjeen.
Tuntui omituiselta. Viime päivien taukoamaton kuume ja levottomuus olivat äkkiä ikään kuin pysähtyneet.
Siellä maalla tulee kevät. Eemelille ja hänen vaimolleen, Rannan talon nuorelle isännälle ja emännälle on syntynyt ensimmäinen lapsi. Heikki ajelee Alitalon rikkaan tyttären luona kosimassa. Helmin rintaa vihlaisi. Hänelle tuli tunne ikään kuin hän olisi ollut ulkopuolella kaikkea elämää, viskattu jonnekin romuläjään menehtymään. Ja nyt ilmestyy ihminen, joka tahtoo viedä hänet takaisin sinne, minne tulee kevät, missä syntyy lapsia ja rakennetaan uusia koteja. Kunnon Riipinen tarjoaa hänelle hyvän kyydin reessään. Matkalla ei keskustella kirjallisuudesta eikä taiteesta, keskustellaan tuomaskuonasta ja karjanjalostuksesta. Jos lähtisi agronomin rekeen. Mitä hänellä on kadotettavana? Terveys hänellä on voitettavissa ja yön rauhallinen uni — miksei hän lähtisi? Hän tarttui tähän ajatukseen todenteolla, ja agronomin terve hahmo, joka sukelsi esiin hänen muistissaan, ei ollut vastenmielinen. Mitä sanoisikaan muuan helsinkiläinen herra, kun hän eräänä aamuna lehdistä lukisi: Kihloissa: Helmi Ranta, Kalle Riipinen. Niin, niin, monsieur Muuan, Kalle Riipinen elättää rouvansa toisenlaisella rehulla kuin monsieur Muuan elättäisi — ja varmaan sekä kunnollisemmin että huolellisemmin.
Martta oli vuorostaan lukenut kirjeen ja laski sen pöydälle. Se oli häntä suuresti huvittanut, hänen kasvonsa olivat harvinaisen eloisat ja hän puhui oudon vilkkaasti.
— Mene sinä Riipiselle. Mitäs… reilu mieshän Riipinen on, ei hänestä ole kuultu mitään pahaa. Parempi se on, että otat hänet kuin että odottelet Ruudia. Ruudi vain huvittelee, ei hän tarkoita mitään vakavaa. Riipisellä on kaunis huvila ja perineenkin kuuluu hiljan. Rannan talossa pidetään komeat häät — kai te sitten kutsutte minutkin…
Martta ei ollut kiinnittänyt huomiota asuintoverinsa kasvoihin, kuinka ne hänen puhuessaan kalpenivat ja kuumenivat vuoronperään. Suunniltaan suuttumuksesta Helmi vihdoin keskeytti Martan: