— Olisit voinut aikaisemmin sanoa, että se häiritsee sinua.
— Olen ajatellut, että sinä itse sen huomaisit ja tulisit järkiisi. Sinusta puhutaan jo joka paikassa ja koko osakunta on sinun ja Pirstan vuoksi huudossa.
Helmin nyrkki tärähti piironkiin.
— Se ei kuulu kehenkään, kuinka minä elän. Minä olen miten tahdon.
— Niin, niin, ole vain…
— Ja jos minä sinua häiritsen, niin pääsenhän minä tästä muualle. Ole huoleti, minä muutan.
— Ei, sanoi Martta, — jää sinä vain tänne. Ei minulla ole varaa pitää näin kallista huonetta. Minun täytyy katsoa, että pääsen pois Helsingistä. Me olemme nyt jo kuudetta lukukautta yliopistossa. Kyllä minä muutan.
— Kuinka vain tahdot.
Toverukset panivat vaieten hattua päähänsä, Helmi peilin edessä, Martta kaapin luona. Aurinko paistoi iloisesti huoneeseen. Kärpänen surisi, nousten ylös ruutua.
— Sinulla oli ennen sellainen uni, että olisi saanut kiskoa sinua hiuksista, sanoi Helmi myrkyllisesti.