Isäntä puolestaan koetti huomauttaa, ettei ihminen elä ainoastaan leivästä. Mutta heidän sanansa menivät huomaamatta, sillä agronomi ja Eemeli jatkoivat kovaäänistä puheluaan. Agronomi muisteli, miten hänen ylioppilasaikanaan tytöt olivat itkeä piipertäneet professorien luona tenteissä — mutta kandidaatiksi piti koettaa vain! Eemeli vuorostaan palautti mieleensä koululaisia kesälomalla: miten istuttiin riippumatoissa ja lehtimajoissa romaani kädessä. Heikki ja hänen vaimonsa vihdoin keskeyttivät heidän vuoropuhelunsa, sillä heidän täytyi lähteä.
Heikki oli niin kalpea, että sekä agronomi että Eemeli kävivät sanattomiksi, kun he hänet huomasivat.
— Terveisiä Helmille, sai Heikki hiukan vaikeasti suustaan, lausuessaan hyvästi emännälle.
Agronomi läksi samaan matkaan ja Eemeli meni pihamaalle heitä saattamaan.
Hevoset talutettiin vajasta. Ne ikävöivät kotiin ja pitivät kiirettä. Oli pakastanut. Metsänranta ja puut erottautuivat mustina kirkkaassa illassa. Yksi ainoa suuri tähti loisti keltaisessa iltaruskossa Mustamäen navetan päällä. Helmin huoneessa oli tulta. Kun ei ikkuna ollut peitetty, saattoi nähdä, miten siellä liikuttiin. Sill'aikaa kun emäntä nousi rattaille ja Helkki piteli suupielistä, näytti siltä, kuin Heikki silmänräpäykseksi olisi unohtunut katsomaan valaistuun ikkunaan. Samassa hyppäsi hän itse rattaille ja nopeasti jättivät malttamattomat hevoset pihamaan.
Lemuava kevät tuntui ilmassa. Pienen pakkasenkin alta huokui ikään kuin leuto, suloinen henkäys. Eemeli sytytti savukkeen ja läksi astelemaan talliin.
Sieltä hörhötti ori häntä vastaan.
YHTEISKOULUN MERKEISSÄ
Juhlahumu iltamassa pitäjän tulevan yhteiskoulun hyväksi oli ylimmillään. Sekä kirkonkylän uuden seuratalon avarat suojat että aitaus sen ympärillä olivat täynnä väkeä. Metsikössä ulkopuolella seisoivat hevoset kiinnitettyinä puihin ja sadat polkupyörät lepäsivät puolikumossa juhlatalon päädynseinää vastaan.
Ei puuttunut mitään siitä, mikä on omiaan antamaan väriä ja sävyä virkeän kirkonkylän kesäiselle juhlalle. Liput liehuivat katoilla, köynnökset keinuivat pylväiden välissä, torvisoittokunta kaiutteli tuttuja marsseja ja isänmaallisia säveliä, koirat tappelivat, pojat melusivat nurkkausten takana, helistellen polkupyöräkelloja, tytöt muodostivat heleitä ryhmiä salissa tai pihamaalla, nuoret miehet tupakoivat, istuen kivillä vielä raivaamattomalla tantereella ja häiriten äänekkäällä naurulla, toimituksen kestäessä sisäpuolella — sanalla sanoen: kaikki oli kuten hyvä tapa vaati.