HANNA
Oliko se paha?
ANTTONI
Minä en kärsi sellaista!
HANNA
Sitä minä en voinut aavistaa.
ANTTONI
Se piti tehtämän tänne minun kiusakseni…?
HANNA kääntyy Anttonia kohti, valoisasti
Sinun iloksesi — miksen sitä tunnustaisi! Sinua minä ajattelin ja sinun suurta opinhaluasi ennen muinoin. Ja minä tahdoin, että opisto olisi seuranasi pitkinä talvina.