ANTTONI
En minä mitään seuraa kaipaa. Viekää vain kirkonkylään omaksi seuraksenne…
(Hanna purskahtaa itkuun ja kääntyy menemään. Suurella
voimanponnistuksella kokoaa Anttoni itsensä.)
ANTTONI
Hanna!… Hanna, Hanna!
Anttoni rientää Hannan jälkeen, tarttuu hänen käteensä ja tuo hänet näyttämölle. Hanna vaipuu hiljaa itkien kaivon kannelle. Anttoni kulkee hetkisen kuin unessa. Hannan astuessa näyttämölle on juhlapaikalta aivan hiljaa ja sanojen kuulumatta alkanut soida laulu: »Koko päivän odotin hukkaan.» Hannan ja Anttonin äänettömän kohtauksen aikana soi laulu täyteläisenä loppuun. Viime värssyn aikana asettuu Anttoni Hannan viereen ja ottaa hänen kätensä. Viime säkeiden soidessa tulevat Metsänheimo ja Elli kihlautuneina aidan taakse näyttämön taka-alalle, säteilevän onnellisina. Kun he huomaavat Anttonin ja Hannan, tekevät he iloisia merkkejä toisilleen. Laulun loputtua huutaa Metsänheimo juhlapaikalle päin:
METSÄNHEIMO
Hoi, hoi tänne! Hoi, hoi tänne!
ANTTONI Hannalle joka on hypähtänyt ylös:
Ei, ei enää koskaan. Nyt pidän kiinni sepän kourilla.