Hetkisen kuuluu vain teekuppien kilinää.
— Tjaa, hyve on tavallisesti typerä. Kaiketi taivaassa niinkuin maankin päällä.
— Ei, ei, ei se kelpaa tähän! Eikö teistä nyt kukaan voi arvata, miksi paholainen voittaa…? Kaarina, missä sinä olet, nukutko…?
Kaarina on tullut ruokasalin ovelle.
— Jumala on kai kääntynyt huonon asianajajan puoleen! yrittää Kaarina.
— E-ei! Jumala ei ole onnistunut saamaan ainoaakaan asianajajaa, sillä katso he ovat jokikinen — helvetissä!
Kaikki purskahtavat nauruun, paitsi Märta rouva itse, joka tyynesti asettuu sohvaan ja rupeaa juomaan jäähtynyttä teetään.
— Kaarina…! huudahtaa Siiri. — Älä naura noin.
— Vai olivat he kaikki helvetissä!
Kaarina on menehtymäisillään nauruun.