Vanha Hintsa on hyvä puhumaan ja hänen sileäksi ajetut kasvonsa ja jakaukselle kammattu tukkansa herättävät luottamusta.

— Kun me ollaan kuultu, ettei neiti sentään ajan pitkään pidä taloa, kun pehtorikin tulee vanhaksi ja työväestä alkaa olla vastusta. Ja kyllähän talossa on hyvä metsä ja varmasti yhtiöt ja sen semmoisetkin ostavat talon. Mutta ne pyyhkivät sitten maan ihan paljaaksi. Että mitäs jos neiti möisi kotipitäjän miehille ja vanhoille naapureille. Tuli tuo poikakin kotiin ja aikoo mennä naimisiin ja asettua olemaan hiljaa, senkin maankiertäjä. Jos tämä talo saataisiin, niin olisihan sitten mihin panisin asumaan ja olisi tässä vanhempien silmien alla. Ja rahaa on sitäkin tiedossa, jos herrasväki niinkuin tahtoisi. Ja eikös se sentään olisi mukavampaa, jos talo joutuisi tutuille. Herrasväki voisi sitten aina käydä katsomassa ja vaikka asua kesätkin tässä vanhassa rakennuksessa. Pantaisiin kuntoon uusi uudelle isännälle. Ja voisihan neiti vaikka ainakin asua tässä, niinkuin tähänkin asti.

Kaarinan piirteet ovat pehmenemistään pehmenneet ja veri tuontuostakin valautunut kasvoille. Hän on näinä päivinä niin paljon kärsinyt — vanhan naapurin puhe tulee kuin lieventävä lääke. Toivo alkaa hänelle tuikkia, jännitys on laukeamaisillaan ja kyyneleet puhkeamaisillaan silmiin.

Hintsalaiset näkevät selvään sanojensa vaikutuksen. Vaikea Jannen on ollut pysyä syrjässä, mutta hyvä se on ollut ja hyvä on vieläkin, ettei hän iloaan näytä. Tyttöraukalla on hätä käsissä, luulisi nyt voivan polkea hintaa. Yhtiö kyllä on antanut luvan mennä korkealle, mutta omaan pussiin putoaa osa, jos hyvät kaupat tulee.

— Niin, virkkaa Kaarina vihdoin ja huulet vapisevat, — minä en yksinäni voi mitään päättää. Minun täytyy kirjoittaa veljille. Tietysti olisi onnellisempaa, jos talo joutuisi tuttuihin käsiin. Te olette tunteneet isäni, te panisitte arvoa hänen työlleen…

— Kas mehän aina oltiin niin hyvät sen vainajan kanssa, ainahan se kävelytti pelloillaan ja sen neuvostahan minä ensinnä rupesin apilasta kylvämään.

— Te ette kaataisi puistoa ja te säästäisitte metsää…

— Jaa kyllä siellä on sellaisia puita, joita pitäisi kaataa mätänemästä…

— Onhan se toista, ymmärrättehän mitä minä tarkoitan. Te hoitaisitte karjankin, se on kaikki kotona kasvatettu.

— Aijai sellainen karja! Tämä vainajahan minulle ensinnä opetti uudenaikaista karjanhoitoa. Taitaisi ilman häntä Hintsalla tänäkin päivänä olla hakonavetta…