— Mahdoit itse tukkia, kun tässä istuit.
— Saakeli, ettekö te nyt ikinä herää! Pitääkö minun teitä taluttaa kuin sokeita! Ohhoh, ihan teidän kanssanne tahtoo väsyä.
Jere on jo tointunut ja puhuu Joilille:
— Enhän minä muuta ole sanonut…
— Kuin että kaiken maailman kakarat tunkevat herrasväen hienoihin huoneisiin. Etkö sinä ymmärrä, että kaiken maailman kakaroiden isät ovat ne hienot huoneet rakentaneet! He ovat kaiken työn suorittaneet, jonka varassa hienot herrasväet laiskuudessa…
— Herra vainaja oli varhemmin ylhäällä kuin yksikään renki.
Joili ei kuule häntä. Hän pyyhkii hiuksia kalpealta otsaltaan ja nauraa ivallisesti:
— Siunaisit sinä, vanha hölmö, sitäkin hetkeä, jolloin tuon ummehtuneen aatelispesän ovet avautuvat kansan lapsille. Sillä työn ovat tehneet…
— Mutta sinä saarnaat, ettei pidä tehdä työtä, paperossia vain polttaa…
— Suu kiinni, sinä orja! Ihminen ei ole mikään kone, jonka voi panna yötä päivää käymään.