— Eikö kellään ole viinaa? Kaatakaa sen kurkkuun vähän viinaa, niin se taukoo…
— En minä ota…
— Ei hän ota muuta kuin silloin kun herrat tarjoaa…
— Saa hänelle kelvata rehellisen työmiehen ryyppy!
Kun Jere ottaa pullon käteensä, on hän voitettu mies.
Hetkisen hän vielä yrittää pitää puoliaan: luuletteko te sitten että ihmiset nyt ovat tyytyväiset, vaikka on näin hyvää tienestiä? Kaikkia kanssa! Torpparien muijat valittavat jo, ettei kohta saa kalikkaakaan kotiin, kun miehet kaiken viikkoa ovat metsällä tai talossa juomassa. Ja mitäs niistä rahoista, vaikka niitä tulee! Ne menee samaa tietä! Ennen oli viisi penniäkin rahaa, mutta nyt ei ole markkakaan rahaa. Se menee pelissä kuin nappi vain!
— No, juo lisää äläkä mokota!
Ja viina tämän vanhan miehen taltuttaakin ja pehmittää. Mutta viinapäissään on hän varomaton. Hän menee tukkilaisten luo ja puhuu jonkun korvaan:
— Eikös ole tullut vastaan sellaisia puita, joihin ei kirves pysty?
— Mitäs puita ne sitten ovat?