— Mitä sinä nyt sitten olet kuullut Allanista?… Mistä te nyt sitten syytätte minun Allan raukkaani?
Hänen äänessään oli niin paljon katkeruutta, niin paljon syvää loukkaantumusta, että Mili hetkiseksi jäi neuvottomana häneen katsomaan.
— Mutta onko tädillä voimia nyt kuulla minua? sanoi hän vihdoin. — Ehkä en tällä kertaa puhu enempää, kun täti on näin heikko…?
Mutta hovineuvoksetar oli jo käynyt uteliaaksi. Nyt ei hän enää päästänyt neiti Melliniä käsistään ennen kuin sai tietää kaikki.
Eihän se oikeastaan mitään niin merkillistä ollut. Sillä laillahan miehet yleensä elävät. Niin, niin… Suurin osa sivistyneitäkin miehiä, niitä, jotka istuvat luottamusviroissa ja johtavat yleisiä asioita. Mutta Alicen tähden se tässä tapauksessa oli väärin… No niin, lauantain ja sunnuntain välisenä yönä oli nähty Allanin erään silinteripäisen herrasmiehen kanssa ajavan ulos sellaisen huonomaineisen paikan portista. Allanilla oli ollut ylioppilaslakki päässä — yö oli jo niin valoisa, että oli mahdoton erehtyä — molemmat olivat olleet humalassa.
Hovineuvoksetar kuunteli kankeana, joka piirre jäykäksi pingoittuneena. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä… Niin, Allan oli todella silloin ollut poissa kotoa. Mutta häntä ei siksi yöksi oltu kotiin odotettukaan. Hän oli jo edeltäkäsin ilmoittanut jäävänsä Edi Sjöbergin luo yöksi. Edi oli hyvä poika, hänen ystävänsä ja osakuntatoverinsa. Edi oli vuorostaan välistä ollut yötä Allanin luona. Heillä oli niin paljon yhteisiä harrastuksia ja he juttelivat usein myöhään yöhön, kun yhteen sattuivat.
— Vai niin, vai niin, pani Mili-neiti ja nyökäytteli päätään, ikäänkuin kaikki mitä hovineuvoksetar kertoi olisi soveltunut hänen laskuihinsa. — Onko täti koskaan kysynyt, mistä asioista he juttelevat myöhään yöhön? Voisi olla hauska tietää…
— Kuinka sinä saatat olla noin paha ja katkera! pääsi hovineuvoksettarelta ja hänen äänensä vapisi jo, ikäänkuin itku olisi ollut tulossa.
— Se silinteripää herra on juuri voinut olla se ystävä, sanoi
Mili-neiti.
Hovineuvoksettaren päähän iski siinä hetkessä ajatus, joka pani tuskan hien pusertumaan hänen otsaltaan. Edi Sjöberg oli todella kandidaattitutkinnon suoritettuaan hankkinut silinterin.