— Syntyi…
— No kuka?
— Että silloin syntyi maailman vapahtaja Jesus Kristus. Hän ei syntynyt kuninkaan hovissa eikä rikkaitten majoissa vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli ihmiseksi…
Lapsi luki sanansa ulkoläksynä, pysähtymättä, niellen sanojen päätteet.
Äiti ei peitellyt ylpeyttään työnsä hedelmistä.
Nuorukainen tunsi ikäänkuin kirren sulavan rinnastaan. Kaikuna lapsuuden päiviltä soivat lapsen sanat hänen korvissaan. Kotiin, kotiin! Koti odottaa, jouluilo odottaa. Hänen rintansa riemuitsi, hän hypähti ylös penkiltä. Kestikievarista täytyi ottaa se ylimääräinen kyyti, käyköön sitte seuraavassa kestikievarissa miten tahansa. Hän lausui jäähyväiset ja läksi kestikievariin.
Emäntä oli porstuassa. Hän ei näyttänyt ilostuvan hänen tulostaan ja lyhyet olivat hänen vastauksensa. Hevosta ei ollut, hevosta ei saataisi. Nuorukainen hurjistui.
— Mutta minun täytyy päästä kotiin. Mitä minä teen?
— Onhan tuossa lämmin huone. Saatte odottaa siellä huomiseksi.
Siellä yksin, jouluaattona, kun kaikki ovat kodissa koolla joulukuusen ympärillä…!
— Mutta minun täytyy päästä kotiin. Ajatelkaa toki, että olen ollut kolme vuotta poissa kaukana kodista. Tepä olette avuton ihminen. Olihan teillä hevonen äsken. Minä kyllä maksan kaksinkertaisen kyytirahan.