Samassa juoksi palvelustyttö salin läpi eteiseen ja ruustinna ymmärsi, että joku tulee. Varmaankin kankaanpääläiset, koska kaikki muut jo ovat saapuneet.
Hengästyneenä, sydän sykkien seisahtui Hanni portaille. Tuuli, lumi lenteli, tiukuset soivat ja valkeassa ryöpyssä ajoivat parihevoset portaiden eteen. Jäljessä tuli toinen reki. Hanni juoksi lumeen ja aukaisi peitteen, paksun, lämpimän taljan. Häntä vastaan lehahti väkevä haju kuin kukkasista, nuori herra hyppäsi reestä ja auttoi alas naisen. Hän auttoi häntä varovaisesti, ikään kuin peläten hänen menevän rikki, talutti hänet sisään ja alkoi riisua pois vaatteita. Ensin otettiin turkki, jonka päällys oli sinistä samettia, kaulus ja sisus lumivalkeaa nahkaa, sitten hieno valkoinen silkkihuivi. Hanni polvistui maahan vetämään pois päällyskenkiä… kuinka sillä oli ohuet, pienet kengät ja hienot sukat! Ester-rouvan kasvot olivat punaiset ja valkeat kuin kuvalla, kulmakarvat säännölliset kuin hiilellä kaarretut. Ja kuinka jokainen vaate hänen ympärillään lemusi! Nenäliina oli pitsistä, ohut ja pieni. Kaunis hän oli, kaunis kuin sadun prinsessa. Mitä ne olivatkaan kaikki muut hänen rinnallaan!
Ruustinna tuli eteiseen vastaan, niiaili syvään ja toivotti tuhansin kerroin tervetulleeksi. Kahisevassa, punaisessa silkissä, avokauloin, paljain käsivarsin, astui Kankaanpään nuori armo hänen rinnallaan saliin. Hän kumarsi ystävällisesti joka taholle, mutta meni antamaan kättä vain harvoille, tietysti niille, joille hänet oli esitetty ja jotka seurustelivat heidän kanssaan. Mutta kaikki muut, jotka olivat nousseet ylös tervehtiäkseen, istuutuivat paikoilleen, katselivat loukkaantuneina toisiinsa ja alkoivat kuiskailla.
Patruuna, joka tunsi pitäjän tavat, kierteli kättelemässä. Ei hän sentään kansakoulunopettajien ja emäntien luo mennyt. Herra Wahlberg, joka oli esitetty ani harvalle, kierteli sen sijaan ystävällisenä pitkin huoneita ja ojensi kätensä jokaiselle. Ylioppilas Åkerfeltin esitti Aino-neiti niille, jotka istuivat salissa, ja vei hänet sitten viereiseen huoneeseen, jossa nuoret leikkivät panttileikkejä. Siellä otettiin Kyösti-herra avosylin vastaan, sillä pitäjässä oli puute herroista.
Ester von Holten oli asetettu everstinnan viereen. Kaikki katselivat häntä salavihkaa ja kaikki puhuivat hänestä.
— Hän on maalattu kuin teatterilainen, sanoivat keski-ikäiset naiset.
— Pitää olla sokea, jollei sitä huomaa.
— Jos hän tuollaisessa puvussa tulisi minun kotiini, niin ajaisin ulos hänet.
— Se kuuluu olevan tapa hienossa maailmassa, koetti ruustinna sovittaa.
— Täydellinen varieté-nainen!
— Minun täytyy sanoa, että minua hävettää.