Wahlberg kostuttaa huuliaan, mutta ei juo.
— Olen luvannut laulaa tänä iltana, lausuu hän selitykseksi.
— Maljasi, kunnon provasti, huudahtaa sohvalta Stoltenfelt, joka jo on ottanut liikaa. — Kasvakoon ihramahasi juuri niin paljon, ettei se tee sinulle haittaa, ja kukkarosi juuri niin paksuksi, ettei se estä sinua pääsemästä taivaan valtakuntaan… "Skål" teillekin, vanha ruotsalainen, ja teille, Kankaanpään patruuna!… Oli se hyvä, lisää hän ääntään alentaen, — että jätitte pikkutytöt rauhaan ja menitte naimisiin. Korean rouvan saittekin…
Kankaanpään herra on tänään niin lauhkealla tuulella, ettei hän edes suutukaan, mutta sopimattoman puheen hän sentään tahtoo katkaista ja sen tähden nostaa hän äkkiä päätään ja rypistää kulmakarvojaan.
— No, no, ylvästelee Stoltenfelt, levitellen rintaansa, — ei nyt rehennellä. Aatelismies minä olen minäkin. Tarkastetaanpa vain kenen kilpi tässä vanhempi on… Enkä minä pyri puhdistamaan Kankaanpään raitteja, liatkaa vain…
Rovasti taputtaa häntä olalle ja tietäen, että hän on paha hakemaan riitaa, houkuttelee hänet istumaan Mankosen ja Eekperin väliin. Siellä selittää hän, että von Holtenien aateluus hänen sukunsa rinnalla on kuin vesi verrattuna vanhaan viiniin.
Kaarle Juhana on vetänyt esiin nuuskarasiansa ja antaa sen kulkea ympäri piirin.
— Ottakaa, hyvät herrat, kehoittaa hän, — ottakaa priisi majesteettivainajan nuuskarasiasta. Kuinka hyvin muistan päivän, jolloin hän minulle sen antoi…
Hänen äänensä käy surumielisen helläksi ja Kankaanpään patruuna tarttuu hänen lauseeseensa äänellä, jonka tekee samanlaiseksi kuin Kaarle Juhanan ääni on:
— Niin, setä, sinä muistat sen yhtä hyvin kuin eilispäivän… tarkoitan tämän päivän, sillä et suinkaan sinä eilispäivää muistakaan… Te olitte koko laulukunta käyneet laulamassa majesteetille, kun hän…