Niinsanottuun "välikamariin" hän usein tuli, kun Heta-mamsselli istui siellä neulomassa. Ja tavallisestihan siellä neulottiin, sillä vaikka armolla oli niin äärettömästi vaatteita, että olisi luullut riittävän koko elämän ajaksi, niin aina piti ommella lisää. Hän ei koskaan tahtonut kaikissa kutsuissa esiintyä samassa puvussa. Se oli jo nähty eikä se enää kelvannut. Joskus oli olevinaan niin kiire, että piti istua yötkin työssä. Vanha mamsselli sai koetella ja ratkoa. Hän tuskastui lopulta, itki ja uhkasi lähteä pois, sillä hän ei jaksa… Mutta silloin armo kantoi hänen eteensä kupillisen teetä tai kahvia ja käski lohduttautua sillä ja neuloa eteenpäin, sillä eihän hän ilman pukua voi esiintyä ihmisten joukossa! Sitten hän hypähti pöydälle istumaan, kaivoi taskustaan esiin pähkinöitä, rikkoi niitä hampaittensa välissä, viskasi kuoret nurkkaan, söi mantelin ja kertoi Tukholmasta.
— Enkö minä nyt ole kiltti, virkkoi hän nauraen, — kun istuin tässä pitämässä seuraa mamssellille? Vieläkös hän joisi teetä, niin minä tuon?
— Ei kiitoksia, hänen armonsa, vastaa vanha mamsselli nöyrästi ja painuu työhönsä.
Hänen hiuksensa ovat valkeat, suuret silmälasit nenällä, korvissa pumpulitukkoja, sormien jäsenet kasvaneet täyteen patteja.
— Hanni huutaa armo äkkiä, viskaa kourallisen kuoria lattialle ja lyö yhteen jalkojaan, jotka riippuvat ilmassa, — tuo mamssellille vielä kuppi teetä.
— Minä kiitän, hänen armonsa, — en enää jaksa.
— Oo, kyllä se menee! Ei pidä kursailla… Joko minä kohta saan koettaa?… Vai en vielä! No sitten hänen vielä pitää saada kuulla, kuinka kreivitär X. ja vapaaherratar Y. olivat puetut niissä tanssiaisissa, joista juuri kerroin.
Kun Hanni hetken perästä tulee huoneeseen teetä tarjoamaan, huudahtaa armo hehkuvin poskin ja nauraen:
— Niin, niin, sinä Hanni, voit keittiössä kertoa, ettei minusta ensinkään olisi tarvinnut tulla patrunessa. Kreivittäreksi tai vapaaherrattareksi olisin voinut tulla. Sen tähden täytyy teidän totella ja kunnioittaa minua.
Vieraitten aikana kohteli hän palvelijoita ylpeästi. He eivät saaneet tulla kysymään mitään. Heidän piti liikkua hiljaa, ja jos joku pudotti jotakin, niin sai hän ankarat nuhteet.