He puhuvat molemmat ruotsia. Hanni tanssii ja tuntee olevansa vaaleassa puvussa, hiukset hulmuten ympäri kasvoja…
Äkkiä kolahtaa keittiökamarin ovi lukossaan ja askeleet likenevät salin ovea.
Hanni herää, hengittää kiivaasti, kasailee hiuksiaan päälaelle ja kiiruhtaa pöydän ääreen, missä kahvikupit ja liköörilasit vielä ovat siinä kunnossa, mihin herrasväki jätti.
Armon kuppi oli puolillaan kylmää kahvia. Hänen mielestään oli hienoa jättää ja sen tähden ei hän koskaan vieraitten läsnäollessa juonut kuppiaan pohjaan.
— Kenen kanssa sinä täällä puhuit? kysyi rouva Lundberg ovelta.
— Ei täällä ole ollut ketään.
— Vai patruunako täällä kävi? Tunnusta pois.
— Ei täällä ole ollut ketään.
Rouva Lundberg tuli pöydän ääreen, yhdisti jäännökset liköörilaseista ja kulautti ne kurkkuunsa.
— Miksi sinun poskesi niin hehkuvat? jatkoi hän. — Oletko juonut vai mitä olet tehnyt?