— Minun olisi pitänyt puhua, myönsi Hanni, hypistellen esiliinaansa.
— Sinä et puhunut siksi, ettei omatuntosi ollut puhdas. Mikset sitten pysynyt kartanossa?
— Siksi etten voinut!
— Mikset voinut? kysyi rovasti ikään kuin voitonriemuisena.
— Siksi etten voinut.
— Älä huuda. Minä en ole kuuro, kuulen vähemmälläkin. Et enää uskaltanut jäädä kartanoon siksi, että olit heittäytynyt niin heittiöksi, että pelkäsit seurauksia.
— Minä en ole heittäytynyt miksikään!
— Vai vielä kehtaat kieltää!
Rovastin nyrkki kolahti pöytään, mutta Hanni ei säikähtänyt.
— Minä en ole heittäytynyt siksi, miksi minua syytetään.