— Tulee, lapseni, kun se tulee ihmisen hahmossa, joka tahtoo vietellä meitä syntiin.
— Onko se koskaan tullut Hannin luo?
— On ehkä jo tullut, sillä käärme on sama kuin paha henki ja pahasta hengestä on jokainen paha ajatus, joka ihmisen sydämeen tulee.
— Ei Hanni vielä ole nähnyt käärmettä, joka olisi kävellyt kahdella jalalla.
— Hanni saa ehkä vielä nähdä, kun tulee suureksi.
— Mitä Hannin silloin pitää tehdä?
— Paeta, lapseni!
— Mutta jos ottaisi kepin ja löisi.
— Ei se auta, ei sitä käärmettä lyödä tavallisella kepillä, ihmisen täytyy vyöttää itsensä Jumalan sanan kaksiteräisellä miekalla, ottaa päällensä uskon kilpi ja kaikki taivaan sota-aseet, sillä…
Mutta vaari ei ennätä lopettaa lausettaan, sillä Hanni purskahtaa itkuun ja pakenee äidin turviin.