— Mitä te minua tyrkitte, mitä minä olen tehnyt?
— Sen itse tiedät… Mitä se sinulle sanoi? Antoiko se sinulle rahaa?
— En minä ottanut…
— Mitä se sanoi…? Vastaa!
— Kankaanpäähän pyysi sisäpiiaksi! sanoo Hanni uppiniskaisesti.
Vaari näyttää peloittavalta. Hannista tuntuu siltä kuin hän aikoisi lyödä, mutta lyököön vain, vaikkapa kaataisi siihen paikkaan. Mitäpä hänen elämästään on, ei ne täältä kuitenkaan päästä. Hanni naurahtaa…
Vaari ei lyö, ei edes ala torua, katsella tuijottaa vain jäykin piirtein ja vihdoin kääntyy pois, vieden hihaa silmilleen.
Hanni hätkähtää. Mitä hän on tehnyt, mitä sanonut, mitä ajatellut…? Paratiisin käärme, joka kävelee kahdella jalalla, onko se käynyt täällä…?
Vaari itki… Se ei vielä koskaan ole tapahtunut, eihän hän itkenyt silloinkaan, kun pikku veli kuoli. Mitähän tämä tietää?
Hanni alkaa astua pitkin järven rantaa. Hiekka narskuu jalkojen alla, puista putoilee keltaisia lehtiä. Vaari ei menekään kotiin, hän katoaa metsään. Hanni heittäytyy maahan, painaa kasvot käsiinsä ja valittaa ääneensä.