— Sinun täytyy mennä naimisiin. Minä pakotan hänet. Sano kuka hän on, kuka on lapsen isä?
— Isä rauhoittuu nyt. Ymmärrän, että tämä on tuskallista isälle pappina. Mutta minä koetan tulla toimeen. Koetan hankkia jostakin käännöstyötä, tai muuta, en vielä tiedä.
— Ei, lapseni, sinun täytyy saada oikeutta ja hyvitystä. Sitä varten minä juuri olen täällä, että hankin sitä sinulle. Teidän täytyy mennä naimisiin. Lapseni, rakas lapseni, sano kuka hän on, menen hänen luokseen. Kuka on lapsesi isä? Etkö nyt voi sanoa sitä. Onko se se Tornell, roisto… Vai Borg… vai Sormunen… vai Latvala… Äitisi mainitsi joskus nämä nimet. Jollet sinä sano, niin minä menen jokaisen luo ja kutsun hänet tuomiolle… He eivät uskalla valehdella minulle…
Maire naurahti ja nousi.
— Isä ei tee mitään tyhmyyksiä. En ole pariin vuoteen ollut missään tekemisissä noiden ihmisten kanssa.
— Siis joku toinen? sanoi pastori neuvottomana.
— Niin, joku toinen, luiskahti soinnuttomasti Mairen huulilta.
— Joku toinen — mitä tarkoitat? Kuka toinen?
— Isä, mennään kaupungille, minä syön ulkona, minun on nälkä.
— Emme mene minnekään, ennen kuin asia on selvillä.