— Entä sitten — eikö ole aivan yhdentekevää, missä olemme.
— Liputkin ovat tilatut.
— Peruutetaan tilaus ja odotetaan.
Näin he laskivat leikkiä, aavistamatta, mikä heitä odotti.
He istuivat sovitulla hetkellä sovitussa ravintolassa, mieli iloisessa odotuksessa. Miikka näytti, mistä hänen onneton hattunsa oli viety ja kuinka Ture oli tullut tuolta permannon poikki. Joka toinen minuutti he katsoivat oveen ja kelloon. Kummallista! No niin, ihmiset yleensä eivät ole aivan täsmällisiä. Heidän ajatuksensa liitivät kotiin, missä näihin aikoihin pantiin levolle, he laskivat, kuinka monen päivän perästä he olisivat siellä ja siellä, kaukana vierailla mailla. Kummallista. Olihan kohtaamispaikka varmasti tämä ravintola? Niska kävi kankeaksi, pään lakkaamatta tähdätessä yhteen suuntaan. He tilasivat annoksensa, katselivat kelloon ja katselivat oveen.
— Tiedätkö edes heidän nykyistä osoitettaan? kysyi Anna.
— Heidänhän piti tulla maalta.
— Kyllä minulla on jokin osoite, jonka Maire antoi.
— Minä kyllä annoin heille meidän matkustajakotimme osoitteen.
— Olisiko jotakin tapahtunut?