— Tiesinhän minä, sanoinhan minä!

He viettivät onnellisen päivän ja onnellisen yön odottaessaan rahoja. Seuraavakin vuorokausi meni ja menetteli, mutta kolmantena päivänä he tulivat levottomiksi. Kolme kertaa kävivät he postissa kysymässä rahakirjettä. Turhaan. Neljäntenä päivänä he sähköttivät Turelle. Täytyi taasen peruuttaa laivaliput, muuta neuvoa ei ollut. Heidän käsirahansa rupesivat loppumaan. He alkoivat mielessään läpikäydä tuttavia, joiden puoleen hädän tullen voisivat kääntyä. Olihan täällä Mairen sisaria ja veljiä, olihan täällä pari vanhan rovastivainajan poikaa, molemmat suurissa viroissa, olihan täällä senaattori Nenón. Veri nousi Annan kasvoille, kun hän heitä ajatteli. Miikan silmien eteen tuli yhä selvempänä jokin konttorihuoneisto, jossa hän istuu pulpetin takana. Varmaan ei kuitenkaan olisi aivan helppoa täällä oudossa kaupungissa saada tointa. Kaiken varalta kirjoitti hän entiselle isännälleen, kysyi, voisiko hän vielä kerran palata tutun pöydän taakse ja pyysi, siinä tapauksessa, ettei isäntä voisi häntä käyttää, suosituksiaan, jotka olivat jääneet sinne talletettaviksi.

Sähkösanoma! "Mairen tila arveluttava. Kärsivällisyyttä. Huomenna lähetän rahat."

Anna ja Miikka eivät enää luottaneet tähän vakuutukseen. Tuntui varmimmalta, että Miikka itse matkustaisi hakemaan rahoja. Kustannusten vuoksi tietenkään ei Anna voisi lähteä mukaan. Heidän rahansa olivat muutenkin pelottavan vähissä. Kun edes olisi päässyt jonnekin perheeseen asumaan. He alkoivat jo katsella sanomalehdistä ilmoituksia, eikö olisi tarjolla jotakin sopivaa asuntoa ja myöskin ansiotyötä. Miikka sai suositukset entiseltä isännältään — hänen paikallaan kyllä jo oli toinen, tai oikeastaan kaksikin miestä. Mitään rahoja ei kuulunut.

— Voisivatko he pettää meidät?

— Mutta miksi Ture sitten lupaa lähettää? Saattaisihan hän sanoa, ettei voi lähettää rahoja. Ymmärrätkö sinä tätä?

— Tiedän, etteivät ihmiset aina pidä sanaansa.

— Mutta hehän ovat ystäviämme!

— Niin, sellaistakin kuulee, että ystävät pettävät.

He voittivat vastenmielisyytensä ja Miikka läksi Mairen sedän, tohtori Rauhaniemen luo puhumaan heidän pulastaan. Tohtori otti hänet ystävällisesti vastaan.