— Jaa-ah, jaa-ah, vastaili pieni herra ja nyökäytti päätään Annalle, joka taasen oli avannut silmänsä.
— Hyvin mielelläni minä autan, vakuutteli senatorska, — tiedän, mistä tuollaisia tarjottimia saa. Mutta enkö minä voisi… rakas Sidonia, ei suinkaan sinulla ole mitään vastaan… enkö saisi ehdottaa lähempää tuttavuutta, olemmehan nyt sukulaiset. Nimeni on Hellä.
Hän ojensi kätensä pienelle herralle, joka hänen rinnallaan oli kuin poikanen, pienen herran rypistynyt punainen käsi kohosi ojennettua kättä kohti. Kasvojen irvistyksen sisästä kuului:
— Minun nimeni on Judas.
— Mi… mi… Judas? pääsi senatorskalta.
— Sano Jutte, kuiskasi ruustinna, — niinhän me kaikki sanomme.
Senatorska oli hämmästyksen vallassa.
— Judas Cairenius — kuinka intresanttia.
Sulhasen pää kohosi sohvanselustan takaa ikään kuin vartioimaan laskematonta enoa.
— Ja jos te tahdotte tietää, kuka on lähin ystäväni, jatkoi pieni herra, — niin voin ilmoittaa, että se on Judas Iskariot. Me seurustelemme paljon, eikö se sovi hyvin. Judas Cairenius ja Judas Iskariot.