— Oliko se kultaa?
— Vähät siitä, kyllä me sen sitä paitsi vielä löydämmekin.
Juna lähti liikkeelle ja kesäisen iltayön vihreä kirkkaus pehmeni pehmenemistään. Toisensa näkivät he kuitenkin nyt hämärässä paremmin kuin päivänvalossa. Oli kuin olisi katsellut pyörryttävään syvyyteen.
— Menemmekö syömään illallista? kysyi Erkki, kun he taasen junan vauhdista tunsivat aseman lähenevän.
— Meillähän on niin paljon mukana, muisti Aino.
Ja heille tuli iloista toimintaa etsiessä pusseista ja matkalaukuista esiin, mitä omaiset olivat panneet heidän mukaansa, hyvät, rakkaat omaiset. Oli kerrassaan yllättävää, mitä kaikkea he olivat keksineetkin panna — hyvät, rakkaat äidit! Ja nuori aviopari kattoi itselleen juhlapöydän, ensimmäisen ateriansa miehenä ja vaimona. Erkki pani kätensä ristiin, Aino seurasi esimerkkiä. Saattoi tuntea esimakua pitkästä yhdyselämästä omassa kodissa… Oli äärettömän hauskaa. He haukkasivat samasta piirakanpalasesta, he joivat samasta vesilasista, he nauroivat ja vaihtoivat keveän suudelman.
Kesken aterian tapahtui se mitä he kumpikin jo kauan salaa ja jännittyneinä olivat odottaneet: kuului koputus oveen ja näkyviin ilmestyi joku, kantaen käsivarrellaan valkoisia lakanakääröjä.
Ei mikään maailmassa olisi voinut vaikuttaa heihin järkyttävämmin kuin tuo valkoinen kantamus vaununsiivoojattaren käsivarrella. Hämääntyneinä koettivat he hetken koota kokoon ateriaansa, mutta jättivät pian kaikki tyynni ja menivät vaunun käytävään. Aino seisoi ja katseli ulos. Hänen sydämensä sykki, niin että läpi koko hänen ruumiinsa tuntuivat kuin vasaraniskut. Sanomalehti kahisi Erkin kädessä. Kattoon heidän takanaan sytytettiin tulta. Aino ikävöi Erkin kättä ja tarttui siihen. Uusi hohtokivisormus kimmelteli hänen vasemmassa kädessään kihlasormuksen alla. Ihmeellisesti se kimmelsi näin illalla. "Juuri saapunut banaaneja, hienoimpia rasvasillejä…" luki Aino Erkin olan takaa. "Eilen tuomittiin raastuvanoikeudessa alaikäinen Yrjö Väänänen…"
Heidän vaununosastonsa seinillä liehui kalpeita varjoja, kun siellä pantiin kuntoon yötä varten. Viereisestä vaununosastosta liiteli savupilviä, siellä tupakoitiin ja puheltiin Siperian radasta. Tällä radalla oli matkustajille varattu erinomaisia mukavuuksia. Muutamilla Atlantin laivoilla niin ikään kulki kuin hienoimmassa hotellissa. "Vuodentulotoiveet tuntuvat kautta maan erinomaisen lupaavilta. Kaikkialta saapuu…"
Silkissä kahiseva ulkomaalainen nainen pujottelihe sulavasti käytävässä odottavien ihmisten ja matkalaukkujen välitse. "Eilen tuomittiin raastuvanoikeudessa alaikäinen…"