Saarlotta antoi sukkulansa levätä ja molemmat naiset nojasivat kyynärpäitään kangasta vasten, puhelivat ja nauroivat.
— Ristiäisiin, ristiäisiin! huudahteli Anna ja hyppeli koiran ympärillä. — Pääsenhän minäkin?
Hän sai kauan kysellä. Hän huomasi, että he puhuivat jostakin, jota hänen ei pitänyt saada kuulla. Hän meni ja löi oveen, tahtoen pois. Vihdoin viimein lopettivat naiset kuiskailunsa, Saarlotta alkoi taasen kutoa ja Anna, Musti ja Riikka läksivät menemään kovaksi tallattua polkua yli pihamaan, jolla lumi vajotti. Räystäistä tulvi vettä oikonaan. Kaikilla kulmilla loisti ja kimmelsi, viimeiset lumet vyöryivät alas katoilta. Keittiössä oli kärventyneen tuohen ja imeltyneen taikinan makea haju. Riikka oli pilanpäiten pistänyt hellanuuniin pari mämmituokkosta. Muuripadassa oli taikina imeltymässä. Riikka tarttui hierimeen ja kävi sitä piiskaamaan, niin että läiski.
— Ristiäisiin, ristiäisiin! riemuitsi pieni Anna ja muisteli niitä monia pikkulapsia, joita oli tuotu pappilaan kastettaviksi. Äiti oli aina raottanut vaatekääröä, kysynyt, onko se tyttö vaiko poika, ja sanonut, että se on kaunis lapsi. Heillä kun kotona oli ristiäiset, oli hyvin hauskaa. Oli leivottu iso rinkeli ja kakku, ja täti toi kakun kaupungista. Lapset saivat ylleen parhaat vaatteet. Ukkonen oli ruvennut käymään, isä oli sanonut, ettei tarvitse pelätä, pitää olla hiljaa vain ja äiti oli sanonut, että pitää kuunnella, mitä Jumala tahtoo sanoa. Kaikki vieraatkin olivat hiljaa, ukkonen kävi kovasti. Ristiäiset olivat hyvin hauskat.
Anna alkoi tahtoa pappilaan ristiäisiin. Hän seisoi nojaten sedän polviin ja pyysi, rukoili ja oikutteli.
— Setäää… setäää, Anna tahtoo!
— Emmehän me voi mennä, sanoi setä, hämmästyneenä lapsen tulisuudesta, — ei meitä ole kutsuttu. Olemme kotona, värjäämme munia, meillä on niin hauskaa.
Kairalan vanhat palvelijat olivat arvanneet oikein. Pitkänperjantain aattona, kun setä, Musti ja Anna olivat tekemässä lumilinnaa pihamaalla, ilmestyi pappilan reki näkyviin. Kun tie vajotti, kallistui kuorma milloin toiselle, milloin toiselle laidalle tietä. Hevonen pääsi vain käyden eteenpäin.
— He tulevat kutsumaan ristiäisiin! riemuitsi Anna. — Lea ja Rauha ovat mukana. Miksi sinä et ole iloinen? Etkö sinä pidä Leasta ja Rauhasta?
Setä katseli lähenevää hevosta toinen silmä kiinni.