— Sekö joka sinulla oli rautatievaunussa? Se oli huono jo silloin.
Anna seisoi mietteissään ikkunassa ja vieraat lapset söivät piparikakkuja, kun pappilan täti ja eno tulivat huoneeseen. He eivät enää toruneet, vaan täti puhui Kairalan kujasta, jossa oli niin huono keli, ja sanoi, että Luukkaan pitää lapioida se auki. Sitten täti sanoi, että Annan jo huomisiltana pitää päästä katsomaan Leaa ja Rauhaa.
Kun vieraat olivat lähteneet, asetti setä paikoilleen tuoleja, joita oli tarvittu junaleikissä.
— No, nyt on Annalla ollut hauskaa. Ja huomenna menemme pappilaan.
Setä oli saanut tuolit paikoilleen, kun Anna sanoi:
— Ei Anna tahdo pappilaan.
— Mutta lapseni, kun setä juuri sinun tähtesi lupasi lähteä. Että sinä saisit leikkiä.
Setä tuli ikkunan ääreen ja otti Annan polvelleen. Siinä hän hiljaa silitti hänen käsivarttaan, olkapäästä alaspäin. Lapsi oli kuuma ja kiihtynyt.
— Onko minun paras musta hameeni huono?
— Ei, ei toki. Hyvä se on, ihan eheä, ja kaunis. Sehän on äidin teettämä… kauniimpaa hametta ei voi olla.