Lapsi paiskautui sedän kaulaan ja purskahti itkuun. Setä puheli hänen korvaansa isästä ja äidistä ja siitä, kuinka pian tulee yö ja he nukkuvat Jumalaan ja ovat yhdessä isän ja äidin kanssa. Kaikki ihmiset ovat nukkuessaan hyvän Jumalan luona. Muuten he eivät ensinkään voisi elää. Sitten hän puhui keväästä, miten hauskaa tulee, kun he saavat alkaa tehdä työtä puutarhassa. Anna saa oman lavan. Ensin kylvetään, sitten aletaan odottaa, että sirkkalehdet nousevat. Hiljaa, mullan alla alkaa elää… Yhtäkkiä Anna keskeytti:
— Oletko sinä rikas?
— Rikas, sanoi setä hämmästyneenä, — mitä Anna sillä tarkoittaa? Olenhan minä rikas, kun minulla on pieni Anna ja hyvä uni, ja Anna on myöskin rikas, kun Annalla on koti ja Musti ja Mirri ja Mörri…
— Mutta onko sinulla rahaa?
Jutte oli ensi hetkessä sanomaisillaan ei. Mutta samassa hän muisti, että lapselle kaikkein vähiten saa valehdella.
— On.
— Paljon?
— On paljon.
— Mitä sinä niillä teet?
— Minä en tiedä. Mitä sinä ajattelet, ett§ minä tekisin?