Samassa alkoi heidän jalkojensa juureen sadella ruusunlehtiä.
— No mutta Rauha, mitä Rauha nyt tekee?
— Rauha katsoo, mitä sen sisällä on.
Eno seurasi jännittyneenä, miten pienet sormet runtelivat täyteläisen kukan ja sitten paiskasivat sen permannolle. Nauraen elämänvoimansa yltäkylläisyydessä karkasi lapsi samassa ikkunaan, mutta eno jäi katsomaan eteensä ihmeissään ja vakavana.
— Odottakaa nyt vielä vähän, lapset, pyyteli hän taas, — ettekö te vielä tahdo saada tietää, mitä Anna tekee ruusullaan.
Nauhasolmut heilahtivat Lean ja Rauhan hiuksissa, kun he ikkunasta käänsivät päätään vaunuun päin.
— No, lapseni, mitä sinä teet ruusulla, jonka hyvä setä sinulle antoi? kyseli äiti.
Anna piteli ruusua pienillä ruskeilla hyppysillään ja hänen suupielensä värähteli. Hän heittäytyi ujostellen äidin rintaa vasten eikä tahtonut sanoa mitään. Äiti tuli hiukan onnettomaksi tottelemattomuudesta, jota hänen tyttärensä osoitti. Hän olisi ollut kiitollinen, jos herra Cairenius nyt olisi hellittänyt vaatimuksestaan, mutta pienelle herralle tuntui olevan tärkeää tietää, mitä lapsi ajatteli. Hän oli taasen käynyt aivan vakavaksi. Joku mies tuli asematalon edustalle soittamaan kelloa, Lea ja Rauha katselivat häntä ja kyselivät enoltaan, miksi hän soittaa. Eno ei vastannut, hän odotti jännittyneenä, mitä lapsi sanoisi. Vihdoin viimein sai äiti selvän, mitä Anna tarkoitti.
— Anna sanoo hyvälle sedälle… no, Anna sanoo sedälle itselleen, oikein kovaa, niin että kaikki kuulevat… Ei saa noin ujostella… Anna sanoo hyvälle sedälle, että pannaan ruusu kylmään veteen.
Pieni herra seisoi ääneti. Sitten hän hymyili ja huojutti päätään. Äiti meni noutamaan vesilasia. Sill'aikaa nousi vaunussa suuri pauke ja nauru, sillä avattiin pähkinöitä. Pikkutytöt Lea ja Rauha karkasivat suinpäin pauketta kohti, ja herra Cairenius oli kahden Annan kanssa. Hän asettui hänen viereensä lempeänä ja ikään kuin syvästi kunnioittaen. Anna katsoi häneen suurin vesiharmain silmin. Pieni herra laski kätensä hänen päälaelleen, hiljaa ja hyväilevästi. Hänen molemmat silmänsä olivat puoliummessa. Näytti siltä kuin hän olisi elänyt läpi jotakin iäisen onnellista.