— Niin.
— Tuntuu siltä, kuin näkisitte tämän linnun ensi kerran.
— Näen aina tämän linnun ensi kerran.
— Ooo! Mitä näette tässä linnussa?
— Nooo… yhtä ja toista… Näettekös te siinä jotakin?
— Oo, niin paljon…! Iloa… kiitollisuutta… ahkeruutta… rehellisyyttä…
— Todella… onko teillä niin tarkat silmät, rouva senatorska…?
— Koko kevään näen leivosessa!
— Oo, tuossa harmaassa pisteessä…?
— Osoittaisitte minulle nyt hiukkasen luottamusta ettekä antaisi minulle korvapuustia korvapuustin jälkeen. Tunnen, että te olette runoilija, että te jos kukaan ymmärrätte kevään, että te jos kukaan ymmärrätte rakkauden…