ALPERTTIINA. Ähäh, joko kelpaa!
2:NEN TYTTÖ. On muutettu mieltä kesän mukana.
ALPERTTIINA, ROOPETTI, TAPANI. No?
Mattila ja Ahokangas (kuuntelevat tarkkaavasti.)
1:N TYTTÖ. Mitäs muuta kuin että huomattiin, ettei se kesä mahda Amerikassakaan tämän paremmaksi käydä.
2:NEN TYTTÖ. Niin, ehkä tämä kotimaa elättää eteenkinpäin.
1:N POIKA. Sitä minäkin. Tulin sentähden sanomaan, ettei minulle tarvitse passia toimittaa.
2:NEN POIKA. Eikä minullekaan.
ANNA. Se on yleinen päätös!
ROOPETTI (iloisesti). Eläköön se päätös! Minäkin menen sitte vasta kun syynivuosi tulee. Kyllä sitä on hyvä puhua, että Amerikkaan minä lähden. Mutta kun lähtöaika likenee, niin jo käy mieli niin kummalliseksi ja niin koreiksi nämät kotoiset paikat, ettei niistä saa luovutuksi. Minä möin jo harmuunipelinikin Amerikanpojalle.