(Tytöt ja pojat ovat salaa naureskelleet keskustelulle. Selma ja Antti ovat kadonneet. Mattila keskeyttää riidan.)
MATTILA. Rakkaat lapset, jääkää kaikki Suomeen. Koti on aina koti eikä se aurinko meille vieraalla maalla näin lempeästi paista.
TAPANI. Kyllä se niin on.
AHOKANGAS. Kun tuli näin korea kesäkin ja vedet ne aleni niin ettei ymmärrä minne ne joutuivatkaan.
ANNA. Ja viljat kasvaa jotta kaikaa.
LAURI (kuiskaa, mutta niin ääneen että kaikki kuulevat). Selma, missä minun saappaani ovat? Kun kaikilla muilla on kengät, minä vain olen paljasjaloin. Selma, missä sinä olet?
(Selma ja Antti tulevat käsi kädessä.)
ANTTI (Mattilalle). Me olemme tässä Selman kanssa sopineet, että niinkuin syksystä rupeaisimme yksiin leipiin, jollei isännällä ole mitään sitä vastaan…
MATTILA (katsoo heihin pitkään. Ankarasti). Onko teillä aikomus lähteä yhdessä? En minä ole kouluuttanut tytärtäni Amerikkaa varten.
ANTTI. Ei, mutta täällä Suomessa.