(Mattila luo pitkän katseen Selmaan, joka kiireesti kääntyy häneen selinpäin ja alkaa puuhata lieden ääressä.)
MATTILA. Vai jo Anttikin! Vaikka on asevelvollisuuden suorittanut.
ANNA (Selmalle). Mennään nyt puhumaan!
AHOKANGAS. Siitä se Antti niin harmistui, kun ei saatu perustaa sitä seuraa, jota teidän poikienne kanssa jo pitkin talvea ovat puuhanneet.
MATTILA. No, sen nyt vielä jaksaisi kantaa, mutta kuka täällä tulevaisuudessa työt suorittaa, kun parhaat voimat Amerikkaan menevät? Selman ja Laurin kanssa sitä minäkin ensi vuonna saan jäädä taloa pitämään.
SELMA (Annalle). Siinä kuulet!
LAURI (reippaasti). Mutta me sitä pidämmekin kuin miehet!
AHOKANGAS. Oikein puhuttu, Lauri! Mutta minun poikani lähtee. Minulle ei jää kuin Anna. Rengit ja muonamiehet jo kauppaavat kellojaan, saadakseen matkarahaa.
ANNA (liketen pöytää). Mitä me, isä, tänne jäämme nälkää näkemään.
Lähdetään kaikki!
AHOKANGAS (hetkisen vaiettuaan). Siinä kuulet, naapuri. Noin nykyajan nuoriso puhuu.