ANNA. Kyllä se vaan paras olisi, kun te kaikki lähtisitte. Kyllä teille täällä ikäväksi käy, kun me kaikki olemme poissa. Jäätte kuin hiiret autioon taloon.
SELMA. Voi Anna, kun minulla on niin paljon ajatuksia, jotka eivät anna minulle rauhaa!
ANNA. Niitähän sinulla, Selma kulta, aina on ollut. Mutta heitä ne nyt sikseen. Antti tulee itse tänään puhumaan.
SELMA (kiihkeästi). Tuleeko?
ANNA. Tulee. Luuletko sinä että hän ilman sinua lähtee.
SELMA (ilostuen). Sitte jäämme molemmat Suomeen!
ANNA (leikillisesti). Tai menette molemmat Amerikkaan. Mutta näkemiin asti nyt. Tulen illemmalla. (Ojentaa Selmalle kätensä. Lähtee.)
SELMA (yksin). Kaikki he lähtevät, Anttikin. He jättävät Suomen, kun sitä onnettomuudet kohtaavat. Miksen lähtisi minäkin! Jos vaan Antti tulisi pyytämään matkakumppaniksi! Mutta menisinkö sittenkään? Miksen menisi! Parempi lähteä iloisemmille aloille, olemaan nuori ja onnellinen …
(Istuutuu rukin ääreen, hyväilee hiljaa itsekseen:)
"Jos sydän sulla puhdas on
Ja mieli vakaa, pelvoton,
Niin yhdy meihin, tänne jää
Ja pyhä vanno vala tää:
Tää Suomenmaa mun toimeen saa,
Tän eestä vaan mä ainiaan
Teen työtä saakka kuolemaan…"