— Ai, sinua palelee! Pojat, lämmitetään neitiä!
Eero Holm ja pari muuta poikaa kiersi kädet hänen ympärilleen ja alkoi pyörittää häntä. Hän huusi, hän torui, hän tahtoi irti. Hänen vaatteensa menevät pilalle, he saavat maksaa kaikki, jolleivät päästä häntä irti — repivät hänen vaatteensa! Pojat eivät totelleet ja vihdoin lennähti tyttö kuin suuri, musta perhonen heidän käsivarsiensa varassa ilmaan.
— Pojat, pojat, poliisi!
Piiri hajaantui ja tyttö nieli kiukkunsa. Kun poliisia kuitenkaan ei kuulunut, päästi hän irralleen suuttumuksensa. Kirjoitetaan hänelle, vaivataan tänne eikä ole rehellisiä aikomuksia ensinkään…
Pojat purskahtivat nauruun.
Rehelliset aikomukset taitavat lähestyä tässä…
Esplanaadin poikki kulki verkalleen kookas, keski-ikäinen herra, silinteri päässä. Tyttö hiljeni, nyökäytti päätään ja läksi häntä seuraamaan. Pojat näkivät, että he käytävän päässä löysivät toisensa.
Matti rupesi hyvästelemään.
— Ei, sanoi Eero Holm, — nyt ei mennäkään kotiin. Noo, pojat, kuka lähtee! Äh sinä! tuuppasi hän Mattia kylkeen, — tulisit kerran sinäkin! Kyllä sinä vielä ennätät olla pappinakin!
Hän vihelsi pitkään. Jostakin läksi liikkeelle ajuri.