— Kuinka Maali voi kohdella minua sillä tavalla!
Maali laski kattilan hellalle, avasi hanan ja virutti käsiään.
— Herra Mataristo on kipeä, näkeehän Maali sen! Jos Maali olisi ollut hänelle ystävällinen, ei minun olisi tarvinnut ruveta häntä näin hoitamaan. Mutta kipeää täytyy kohdella hyvin, muuten ei hän parane.
Maali pyyhki käsiään suurin liikkein ja kiukku kuohui hänessä.
— Maali kulta… tämä on niin raskasta, eihän se Maalistakaan voi olla hauskaa… Eihän Maali enää tee niin. Minun kärsivällisyyteni loppuu kerran…
— Niin minunkin! pääsi Maalilta ja paiskasi pyyhinliinan tuolille. —
Jollei tästä pelistä tule loppua, niin minä kirjoitan ruustinnalle ja
Jenny neidille…
— Mutta Jumalan tähden, mitä Maali kirjoittaa?
— Että neiti päiväkaudet ja yökaudet istuu herran kamarissa. Sen minä kirjoitan. Tietääkö neiti mitä kuudennessa käskyssä sanotaan?
— Maalin pitäisi hävetä!
Hilja läksi. Hän tuli huoneeseensa täydessä itkussa. Hän oli ihan neuvoton, hän ei käsittänyt minne päin kääntyä. Hän ei osaa selittää tätä asiaa… se on totta! Ei kenellekään.