— Pyydän anteeksi, jollen voi olla tarpeeksi kohtelias, mutta minun täytyy kysyä, millä oikeudella neiti Haapanen täällä kieltää tai käskee.
Hiljan kasvot lensivät punaisiksi, pää nousi taistelunhaluisesti ja silmät ilmaisivat peittelemättä, ettei hän siedä tuota miestä.
— Minä kiellän ja käsken ystävän… hoitajan oikeudella, sanoi hän.
Angervon etusormi liikkui levottomasti ylös, alas takin pieltä ja kaula taipuili, miehen valmistaessa sanottavaansa.
— Tämä on, lievinten sanoen, kummallista. Minä tulen tänne isän ja sisaren puolesta ja minua…
Mataristo koetti kiusaantuneena rauhoittaa häntä.
— Älä nyt suutu. Neiti Haapanen on niin ystävällisesti koettanut saada minua paranemaan. Lääkäri…
— Sinun olisi viisaampaa varoa tätä ystävällisyyttä…
Hiljan valtasi ylenannettu halu hämmästellä hänen kanssaan ja hän sanoi jo:
— Ja entä teidän ystävällisyyttänne sitten…!