— Maalihan on vanha.
— Mutta jos meillä olisi nuori palvelustyttö? Tai jos sairaanhoitajatar olisi nuori…?
Rouva Forsberg oli oppinut hillitsemään itseään niihin aikoihin, jolloin hän oli riippuvainen ihmisistä.
— Sinä viisastelet. Sinä ymmärrät nämä asiat varsin hyvin. Te nuoret nauratte vanhoja hyviä tapoja, mutta niiden perustana ovat syvät luonnonlait.
— Minä en kärsi niitä lakeja, pani Hilja uppiniskaisesti. — Ne ovat hävittäneet maailmasta puhtaan ystävyyden.
— Että mamma viitsii! sanoi Sylvi astuen salin ovelle. — Antaa hänen tehdä niinkuin tahtoo…
— Kiitos, sanoi Hilja ja nousi. — Juuri niin!
Mutta rouva Forsberg piteli häntä ranteesta.
— Ajattele toki äitisi mainetta ja sulhastasi…
— Sulhaseni tietää kaikki! vastasi Hilja pystyssä päin.