— Mikseivät nuo tuolta nurkista lähde mukaan, sanoi Elsa heidän mennessään herrojen sivuitse, joita seisoi nurkassa. — Niiden tekee kovin mieli, mutteivät kehtaa. Äh, kuinka minun tekisi mieleni ravistaa jokikistä kauluksesta ja sanoa: koeta pois, poikaseni! Tällaisissa juhlissa pitäisi aina olla piirileikkiä noita nurkkamiehiä varten. Minä en käsitä, mikseivät ne pane piirileikkiä ohjelmaan. Se muka ei ole hienoa.
Hiljan mieleen johtui kuinka hän ennen oli tanssinut hurjasti
tällaisissa tilaisuuksissa. Ei hetkeäkään hän ollut saanut levähtää.
Nyt hän astui salin läpi ilman että kukaan häntä pidätti. Aarne
Koskinen seisoi äkkiä kumartaen hänen edessään.
— Minä olen hakenut neiti Haapasta kaiken iltaa, sanoi hän. — Enkö saisi pyytää teitä syömään illallista. Kaikki, jotka olivat tanssissa mukana, tulevat.
Hilja punastui ja hänelle teki hyvää, että häntä joku muisti.
Kohteliaisuuttaan he minua pyytävät, ajatteli hän samassa.
— Kiitoksia, sanoi hän, — minä menen heti kotiin, mutta ennen sitä tanssisin hiukan. Tahdotteko?
— Sepä hauskaa, vastasi Aarne, hämillään siitä, ettei ollut huomannut pyytää Hiljaa.
— Vie häntä nyt oikein reilusti! huusi Elsa heidän takanaan.
Kun Hilja alkoi keinua tutun sävelen mukaan, heräsi hänessä jotakin entisestä nuoruudesta ja hän tunsi kaipaavansa sitä. Hän muisti vasta ihmetelleensä, että ihmiset tanssivat. Oh, ihminen saattaa tanssia vaikka on surukin sydämessä: hänellä on suru sydämessä ja ihanaa on tanssia juuri silloin!
Käärö on kotona, jonka posti tänään toi, pieni käärö Parisista. Se sijaitsee pöydällä muistojen ja valokuvien keskellä, aamulla se tuli, hän ei ole uskaltanut sitä avata, hän kyllä tietää mitä se sisältää. Hänellä ei enää olisi oikeutta kantaa sormusta sormessaan, hänen pitäisi panna se kääröön toisen viereen. Millä riemulla hän kerran kävi sitä tilaamassa, miten hän katseli sen kiiltoa ja punnitsi sen painoa ja kietoi kätensä antajan kaulaan…! Hän ymmärtää niitä, jotka juovat suruunsa. Hän tanssii.
Aarne Koskinen on hiukan hämillään, sillä hän on huomannut, että he kahden ovat jääneet permannolle. Hän heittäisi Hiljan, kierrettyään hänen kanssaan salin kahteen kertaan, mutta Hilja johtaa häntä ja kiertää kolmannen… neljännen kerran. Hänen keskustelunsakin on hiukan kummallinen.